EU:n kestävyyssääntely, etenkin CSDDD ja CSRD, on useimpien vastuullisuuden asiantuntijoiden mielestä vesitetty, ja Omnibusista tuli meille hetkeksi melkein voimasana. Mediaa ei hallitse ilmastonmuutos tai luontokato, vaan muut, näyttäviksi uutiskuviksi taipuvat kriisit. Poliitikkomme puhuvat tällä hetkellä mieluummin huoltovarmuudesta (joka sekin on toki tarpeellista ja tärkeää) kuin hiilineutraaliudesta.
Tästä kaikesta syntyy helposti vaikutelma, että kestävyystyöllä ei enää olisikaan väliä. Vaikutelma johtaa kuitenkin pahasti harhaan.
Meillä vastuullisuuden ja viestinnän asiantuntijoilla on käsissämme nyt tärkeämpi tehtävä kuin koskaan: vastuullamme on muistuttaa työnantajiamme ja muita sidosryhmiämme siitä, että kestävyyden strateginen merkitys ei ole vähentynyt, päinvastoin. Kestävyys ei ole pakkopullaa, joka voidaan laittaa jäihin heti, kun sääntely ei meitä siihen pakota. Se on strateginen ajuri, joka luo arvoa, hallitsee riskejä ja rakentaa tulevaisuutta.
Kustannukset realisoituvat – ja kasvavat
Vaikka politiikan tuulet kääntyivät, kestävyyshaasteet eivät jääneet odottelemaan. Ilmastonmuutos ja luontokato etenevät ennennäkemätöntä vauhtia. Ne eivät ole abstrakteja tulevaisuuden uhkakuvia, vaan konkreettisia riskejä. Riskejä, jotka uhkaavat viime kädessä elämää maapallolla, ja siten myös yritysten liiketoiminnan edellytyksiä. Riskejä, joilla on hintalappu.
Kestävyyshaasteiden taloudelliset vaikutukset ovat kiistattomat. Miten ja millä hinnalla tuotamme ruokaa, jos meillä ei ole pölyttäjiä tai makeaa vettä? Miten hallitsemme mahdollisesti massiivistakin ilmastopakolaisuutta? Miten raaka-aineiden saatavuus ja hinta kehittyvät, kun ilmastonmuutos iskee tuotantoketjuihin? Miten varmistamme liiketoimintamme alueilla, joita sään ääri-ilmiöt koettelevat? Miten asiakkaidemme tarpeet muuttuvat? Mistä he ovat valmiita maksamaan?
Sitra tarjosi Megatrendit 2026 -raportissaan meille karun muistutuksen: sään ääri-ilmiöt maksoivat EU-maille vuosina 2021–2024, siis vain kolmen vuoden aikana, yli 200 miljardia euroa. Tämä ei ole ennuste tai leikkirahaa, vaan toteutunut tappio, joka heijastuu suoraan yritysten toimintaympäristöön ja talouteen.
Kestävyydestä tulee hygieniatekijä
Kun politiikkatoimet hakevat suuntaansa, katseet kääntyvät entistä vahvemmin liike-elämän puoleen. Yhteiskunnissa yritykset nostetaan usein syystäkin muutosvoimaksi: ne ovat toimijoita, joilla on kykyä, resursseja ja usein myös ketteryyttä tarjota ratkaisuja. Viisas yritysjohtaja ei näekään kestävyyttä enää vain vapaaehtoisena lisäpalveluna vaan hygieniatekijänä: liiketoiminnan jatkuvuuden ja menestyksen keskeisenä edellytyksenä.
Vaikka EU käänsi takkiaan kestävyyssääntelyssä tavalla, joka tulee jäämään historiaan, näkyy Brysselin pilvisellä taivaalla hopeareunuksiakin. EU:ssa on vireillä runsaasti kestävyyteen liittyvää lainsäädäntöä, kuten esimerkiksi kiertotalousasetus, joka tulee muuttamaan merkittävästi monien alojen toimintatapoja. Laaja-alainen siirtymä kohti kestävämpää taloutta on siten edelleen myös Euroopan poliittisella agendalla ja luo merkittävää painetta yrityksille sopeutua ja innovoida.
Ei siis anneta periksi. Työ kestävämmän tulevaisuuden eteen on nyt kriittisempää kuin koskaan. Kyse on paitsi tästä ainoasta planeetastamme, myös jokaisen yrityksen tulevaisuuden kilpailukyvystä ja elinkelpoisuudesta.
Haluatko vaihtaa ajatuksia kestävyydestä, sen kehittämisestä ja viestinnästä? Ota yhteyttä:
Anu Heinonen
Director
[email protected]
